Poika sai minun vanhan sänkyni miniparvensa tilalle, joka oli lastulevyä ja natisi jo uhkaavasti liitoksistaan ja josta portaatkin olivat toistuvasti hajonneet. Sänky odottaa vielä maalausta. Sopivaa päiväpeittoa ei vielä ole, mutta laitoin tällaisen 50-luvulta olevan ihanan peiton, jonka nappasin mukaan mökiltä. Poika ei ainakaan vielä protestoinut ruusupeittoa =) joten toistaiseksi se saa olla siinä, vaikka olin sitä torkkupeitoksi sohvalla kaavaillutkin.
Nyt aloin taas miettimään, että josko sittenkin palauttaisin tuon kirjoitusklaffin alkuperäisen valkoisen värin... hmm. Sopisi paremmin sängyn kaveriksi, mutta toisaalta tuo ootraus on kaunis. Ja sopii pojan huoneeseen ehkä paremmin noin.
2 greetings:
Hei!
Tulin kiittämään vierailustasi,
kaunis päiväpeitto 50 luvulta, onpa hyvin säilynyt. Värisävyt ovat just tätäpäivää kauneimmillaan.
Olipa hyvä, että vaihdoit sänkyä, ettei olisi käynyt huonosti.
Aikamoinen homma on tuossa klaffin maalamisessa hionta pohjamaali maali..
Mukavaa sunnuntaita!
Mä kannatan tuota maalausta...valkoista, valkoista kaikkialle... I like!
Lähetä kommentti