... mieluummin sitä käpertyisi vielä sohvalle ottamaan jatkounet, kun äiti on ajanut pois lämpimästä sängystä...
Aamupuuro ja lastenohjelmat tekevät kuitenkin ihmeitä ja ennen kahdeksaa ollaan jo menossa päivän hommiin...
... kuka kouluun...
... kuka eskariin...
...ja vielä jäisellä autolla....
.
.. ja kuka töihin...
Ruokatunnilla seuraksi meinasi tarjoutua tämmöinen pörröhäntäinen veikko...
Illalla kotiin lähtiessä syksyn kalpea aamuaurinko oli vaihtunut synkkiin pilviin...
Ehdinköhän kotiin ennen sadetta...
... ihanaa oli astua synkeästä sadesäästä kodin lämpöön, jossa odotteli jo tämä pieni poika...
Illalla hipsin vielä pimeyteen ja menin ukkiani tervehtimään, syyskuun hämyinen kuu paistoi kauniisti...
... P-tiellä ukin luona sytyttelin huvimajan kulmalle uudet myrskylyhdyt valaisemaan pimeää puutarhaa. Ja sitten toivotin rakkaalle puutarhalle hyvää yötä ja ajelin kotiin laittamaan lapsia yöpuulle.
Pimeys on minusta ihanaa, mutta pakko tässä on alkaa myöntää nyt, että syksy on saanut yliotteen ja kesä on päättynyt.... jälleen yksi kaunis, lämmin, aurinkoinen ja työntäyteinen kesä lisättäväksi muistojen helminauhaan.
Vielä yhden viipyvän hetken palaamme kesään lauantaina, kun pidämme huvimajajuhlat... eihän se maja ihan valmis ole, mutta riittävän valmis antaakseen aihetta kesän viimeiseen tai syksyn ensimmäiseen pihajuhlaan :) On sitä odotettukin! :)
3 greetings:
Hauska postaus..söpö oravakuva! :)
Niinhän se on, että syksy on kylmyydellään yllättänyt! Näin pitkän kesän jälkeen ei meinaa millään pysyä pipo ja tumput matkassa;)
Kiva muuten katsoa noita kuvia Varkaudesta, siitä on pitkä aika kun olen viimeksi käynyt vaikka sukulaisia siellä on niin paljon ettei kaikkia tiedäkkään:)
Oijoi, mikä ihana kurre! Minulla on oravia ikävä, sillä Chilessä niitä ei ole. Sitten tahtoisin tietää, mikä on kuutamopuutarha?
Lähetä kommentti