lauantai, 17. huhtikuuta 2010
Diagnoosi: puutarhahulluus
Kevätillat menevät hujauksessa... sitä on niin huumaantunut ja hurmaantunut keväästä, ettei edes osaa oikein ryhtyä mihinkään. Pää pursuaa puutarhaunelmia ja suunnitelmia, juoksen pää kolmantena jalkana kukkapenkiltä toiselle, tartun haravaan, jätän homman kesken, kun menen tarkastelemaan marjapensaita, etsin kuivien lehtien alta tulppaanien alkuja - ja niitä löytyy jo paljon! - istun hetkeksi Huvimajaan, sitten terassille, siirtelen pihakalusteita paikasta toiseen... Diagnoosi: puutarhahulluus?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 ihanaista tervehdystä:
Sehän on oikein mukava hulluudenlaji:) Taitaa olla vieläpä tarttuvaa laatua :)
Hih, täällä taitaa olla samanlainen puutarhahulluuden saanut viherpeukku. ;DD
Toi kuulostaa ihan tutulta hihii, määkin vaan meen ja ihmettelen, en nyt niin kauheesti aikaan saa... :)
Lähetä kommentti