Anam charaid (Scots Gaelic for "Soul Mate")

Matkustimme mieheni kanssa 10-vuotishäämatkallemme Skotlantiin. Matka oli sanoinkuvaamattoman upea kokemus. Olin jo vuosia haaveillut pääseväni Skotlantiin ja tämän reissun jälkeen haluan sinne vielä monen monta kertaa takaisin...

 Tässä muutama kuva.

Lensimme Edinburghiin, jossa kävimme syömässä ja lähdimme Megabussilla kohti Invernessiä. Ylämaalla maisemat olivat silmiähivelevän kauniit. Korkeita tuntureita, joita nimitettiin Beneiksi, purppuraisen kanevan peittämiä nummeja, kaunista autiutta ja pieniä kodikkaita kyliä, linnoja, Harry Potter-siltoja... harmi, ettei bussin ikkunasta oikein onnistunut heijastusten takia kuvaamaan.

Invernessissä majoituimme ihanassa ja kodikkaassa B&B Alexanderissa, joka oli aivan Ness-joen rannalla kaupungin keskustassa. Isäntäparimme Fiona ja Graham olivat todella ystävällisiä, huoneemme oli viihtyisä ja siisti ja siitä oli näkymä joelle ja vastapäiselle katedraalille, aamiainen oli runsas ja herkullinen - puuroa, sekä Full Scottish Breakfast, joka piti sisällään herkullista pekonia, ei sellaista kun Suomesta saa ostaa vakuumissa, vaan paksua ja mureaa, kananmunia, tomaattia ja pieniä makkaroita. Lounasta ei tarvinnutkaan syödä, kun vatsa täyttyi aamiaisesta pitkäksi aikaa :D

Majatalomme olohuone. Talo oli rakennettu 1830 vanhan, jakobiittikapinan yhteydessä räjäytetyn linnan kivistä.

Kaunis keltainen ruokasali, jossa söimme aamiaisemme.

Porraskäytävä. Asuimme ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa.

Ness-joella oli saaria - Ness Islands - joita pitkin pystyi kävelemään mukavan pituisen lenkin.

Jacobite Queen-laivalla Kaledonian kanaalilla matkalla Loch Nessille :) Huomatkaa takki ja kaulaliina... osasimme toki odottaa kylmää ja sateista brittiläistä ilmanalaa, mutta tosiasiassa vain laivalla oli hieman viileää ja kertaakaan emme kastuneet, vaikka välillä sattui pieniä sadekuuroja, olimme niiden aikana aina sopivasti bussissa tai muuten sisätiloissa. Ja aurinkokin paistoi kyllä välillä, joskin täytyy sanoa, että näihin maisemiin pilvinen sää sopii jotenkin paremmin :)

Syvä ja sameavetinen Loch Ness. Hirviöstä emme nähneet jälkeäkään :D Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö sellainen voisi majailla tämän pitkän ja kapean lochin tummissa vesissä.

Loch Nessin rannalla sijaitsi Urquhart-linnan vaikuttavat rauniot, joissa kävimme kävelemässä. Näky järvelle yli raunioiden oli mykistävä, kuten kaikki Skotlannin maisemat - kunpa vain aikaa olisi ollut enemmän. Tämäkin linnoitus oli tuhottu jakobiittikapinan jälkimainingeissa, etteivät Stuart-klaania ja Kaarle-prinssin valtaannousua tukeneet kapinalliset olisivat voineet sitä hyödyntää tukikohtanaan.

Tämä oli yksi paikoista, jossa tahdoin ehdottomasti käydä - Cullodenin nummi, jossa taisteltiin Englannin viimeinen maataistelu 16.4.1746. Tunnin kestäneessä taistelussa, jossa taistelivat Kaarle Stuartia Skotlannin valtaistuimelle tukeneet skottilaiset jakobiittikapinalliset sekä brittihallinnon armeija, kuoli noin 1500-2000 jakobiittiä, englantilaisten tappiot olivat huomattavan vähäiset (50 kuollutta). Tämä taistelu käytännössä lopetti Skotlannin klaanijärjestelmän ja liitti Skotlannin Englantiin. Skottien mielestä taistelu ei varmasti painu unholaan ja he tekevät edelleen selvän eron englantilaisiin ja skotlantilaisiin.

Itse taistalukenttä oli vaikuttava kokemus. Olin etukäteen tutustunut taistelun taustoihin ja historiaan tarkastikin, joten itse paikan näkeminen ja siellä käveleminen oli melko riipaisevaa. Nummella oli toki muitakin turisteja, silti paikan yllä lepäsi suuri hiljaisuus, vain tuulen humina kävi nummen yli, jonka alla lepäävät taistelussa kuolleet klaanien miehet. Jokaiselle taisteluun osallistuneelle klaanille on pystytetty nummelle muistokivi, joka on laitettu siihen  kohtaan, johon kyseisen klaanin kaatuneet miehet on haudattu.

Leonach cottage, joka on todistanut Cullodenin taistelun...

Näihin tunnelmiin tällä kertaa, lisää kuvia laitan myöhemmin mahtavasta Skotlannin pääkaupungista Edinburghista.

P.S. Mitä tulee tuohon otsikkoon, ostimme 10 vuotishääpäivämme muistoksi  hopeisen rakkaussormuksen, jossa on tuo teksti :) Se on oikean käden nimettömässäni, koska Skotlannissa (ja monessa muussakin maassa ennen aikaan) oli tapana pitää vihkisormusta juuri siinä sormessa, sillä oikean käden nimettömästä uskottiin kulkevan suoni suoraan sydämeen :)

***********************************EDIT******************************************

Lisään vielä pari kuvaa Cullodenista, niitä varten, jotka rakastavat Diana Gabaldonin kirjoja...

Jakobiittien linja oli merkitty sinisin lipuin, englantilaisten punaisin.