Olemme käyneet poimimassa karpaloita suolta, joka sijaitsee vanhempieni mökin lähellä. Käymme siellä muutenkin aina kun mökilläkin, suon hiljaisuus ja tunnelma on niin hieno ja mystinen. Tänä syksynä suo on myös tarjoillut meille mahdottomat määrät karpaloita, niitä on mättäät punaisenaan... ei uskalla juuri jalkojaan liikuttaa, ettei tallo kirpeitä makoisia marjoja. Sienimetsässäkin ollaan aina samalla poikettu, saaliina on ollut pääasiassa herkkutatteja, joita on kasvikuivurissa sitten kuivailtu urakalla.
 |
| "Suurin karpalo"-kisan voittaja :) |
 |
Vanha ukkinikin jaksoi olla mukana :) Hän on neuvonut meille syksyn mittaan hyviä sieni- ja marjastuspaikkoja.
Poikasta meinasi marjankeruu välillä ihan uuvuttaa... onneksi sammaleet olivat kuivat ja pehmeät ;)
Paluumatkalla nukkis veikin sitten voiton :D
Tatteja kuivurissa :)
Tässä vielä karpalopojan viesti mamille:
Ja tokihan nyt reippaalle marjanpoimijalle piti "kaakaut" keittää :) |
0 ihanaista tervehdystä:
Lähetä kommentti