Pörröiset perheenjäsenet

Esitelläänpäs nyt virallisesti meidän karvaiset perheenjäsenet:

Tässä ensimmäisenä Retu, portugalinvesikoira, joka tuli meille vuonna 2000 5 kk ikäisenä pentuna. Tässä kuvassa Retu on juuri nautiskellut keväthangilla juoksemisesta ja turkki on ihanan märkä (ja varmasti koiranhajuinen). Retu on maailman paras koira. Se on ollut koko kohta 12 vuotta pitkän elämänsä terve kuin pukki. Se on sylikoira ja rakastaa rapsuttelua ja haluaa tunkea aina halittavaksi, mutta osaa olla kiltisti ja hiljaa yksikseenkin kotona. Metsässä ja pelloilla kävellessämme sen voi pitää vapaana eikä se lähde karkuun, se ei ole koskaan murissut tai ärissyt kellekään tai millekään ja se tykkää lapsista kovasti eikä välitä, jos joku vahingossa tallaa hännän päälle tai rouhii turkkia. Se vain siirtyy syrjemmälle, mutta koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että se tekisi mitään toisille koirille tai ihmisille, yleensä Retu-parka on se, joka ottaa turpiin muilta, jos sattuu vastaan joku äksympi otus. Aina täynnä virtaa, vielä näin vanhanakin loikkii uskomattomia hyppyjä, ei paljoa nivelet vaivaa! Aina kun joku tulee kotiin, Retu esittää tervetuliaissamban - vetkuttaa koko ruumistaan kävellessään ja "urisee" sukka tms suussa. Aivan täydellinen koira!! Haaveissa on ottaa toinen tällainen, kun vain voisi olla varma, että saa yhtä hyvälaatuisen luonteeltaan... Retu on aarre koirien joukossa <3

Tässä sitten Alisan kaksivuotias kanityttö Petunia alias "Petu" alias "paksumama". Petunian nimi oli kyllä ensin Töpö, mutta syötyään toistuvasti parvekkeelta minun petuniani ja muut kesäkukkani, nimi jotenkin automaattisesti muuttui... :D Petunialla on hyvä ruokahalu ja painoakin tällä hetkellä yli 4 kiloa... Petu on risteytyskani alkujaan Kuopion Vehmasmäen kotieläinpuiston kannasta ja tällä hetkellä oikein komea ja kiiltäväturkkinen, mutta ehkä tuota painoa pitäs pikkusen hinata alas. Kesänhän nämä olivat ulkotarhassa syöden pääosin kuivaa heinää ja tuoretta ruokaa, kuten voikukkaa, lehtiä, puunoksia yms. Syksyllä kun otin sisään, aloin antamaan kaikille Genesis-täysrehua ja hyvin maistui Petulle.. :D Petu on luonteeltaan hieman särmikäs, mutta antaa kyllä hyvin käsitellä. Ei tykkää erityisemmin muista kaneista, joten asustaa yksin, vaikka tyttöseuraa oliskin tarjolla. Poikaseura varmaan kelpais, mutta sitä ei tarjoilla... Petu teki yhdet poikaset ja näillä näkymin ei ole tarkoitus tehdä enempää.

Tässä taas on Eliaksen parivuotias Mikki-kani. Mikki on myös Vehmasmäestä. Hänen erikoispiirteensä on tuo valkoinen tassunpää yhdessä tassussa :) Mikki on ihan lutunen kani.... tosi rauhallinen ja helppo käsitellä, ei sätki eikä ärise. Mikki on semmonen "peace&love"-kani :) Tällä hetkellä Mikki asustelee samassa häkissä meidän uusimman tulokkaan, Ruusa-marsun kanssa. Marsujen ja kanien yhteiselosta on monta mielipidettä, mutta meillä jo aiemmin tätä kokeiltiin meidän jo edesmenneillä kaneilla ja marsuilla eikä koskaan ollut mitään ongelmaa. Ruusaa en kuitenkaan laittaisi meidän tyttökanien kanssa asumaan, koska ne ovat luonteeltaan äksympiä. Nuorempi kaniherra taas on hieman turhan viriili...:D Mutta Mikin ja Ruusan yhteiselo sujuu hienosti ja molemmat tuntuvat nauttivan seurasta, Ruusakin on lopettanut mökissään jökättämisen saatuaan Mikin kaveriksi. Mikki on tällainen sutjakka kaveri ja asui pisimpään ulkona, toukokuun alusta syyskuun loppuun. Nyt sisään muutettuaan Mikillä alkoi heti karvanvaihto, jonka huomaa Ruusan kuvista, Mikki oli mallina just ennen Ruusaa...

Tässä sitten 30.6.2010 syntynyt marsu Ruusa. Ruusa on myös risteytysmarsu. Sen turkki on karkeakarvainen ja pitkä, pyörteitä ei ole. Turkki on tuollainen loivasti kihara. Ihme kyllä ei takkuunnu erityisen helposti, eli harjaus kerran viikossa riittää. Ruusa vaatii huomionsa ja herkkunsa kovaan ääneen "kuikuttamalla", liikkuessaan se juttelee "putputtamalla" ja sillä on muitakin tiettyjä ääniä tiettyihin tilanteisiin, joten se tosiaan kommunikoi "ymmärrettävästi". Ruusa onkin meidän isin suosikki :)

Tässä sitten pojan toinen karvaansa vaihtava otus, reilun vuoden ikäinen poikakani Tsnuupi alias "pikku-Mikki" alias "Minimikki" alias "mini-mini-kikkirii" :) Eka ja vika nimi on pojan itsekeksimiä... Mini on Mikin ja Petunian poikanen, syntynyt 7.5.2009. Mini on ihan yhtä ihana luonne kun isänsä, kooltaan pienempi ja hieman sirompi, painoa ehkä hieman vajaa 2 kiloa. Mini on täysin musta.

Viimeisenä sitten meidän hankalin tapaus, eli Leinikki alias Ninni... Ninni on myös Petunian ja Mikin poikanen, tyttökani. Ninnillä on viallinen purenta, joten hampaat eivät kulu normaalisti ja joudumme niitä lyhentämään 1-2 viikon välein mieheni kanssa. Vaikka se ei koske kaniin, kanista on tullut arka, koska se ei tykkää siitä että se laitetaan selälleen hampaanleikkuun ajaksi. Joskin aina leikkuun jälkeen se on tyytyväinen ja käy heti innolla syömään herkkuja. Ninni ei myöskään saa hampaillaan puhdistettua turkkiaan, joten joudun sitä nyppimään melkein joka päivä etenkin karvanlähtöaikaan eikä se pidä siitäkään... Siksi Ninni ei viihdy sylissäkään, vaikka vapaana ollessaan tulee kyllä lähelle ja antaa silitellä. Ninniä on hankala ottaa häkistä ja ruokaa annettaessakin se meinaa hyökätä käteen kiinni, se puolustaa tosi vahvasti reviiriään. Toistaiseksi on pärjätty ihan hyvin Ninnin kanssa, toivottavasti myös jatkossa. Muuten Ninni on pieni, siro ja vilkas kani, joka tutkii mielellään kaikki huoneet ja spurttailee matolla vauhdikkaasti.

Semmoisia olivat siis meidän pörröiset perheenjäsenet =) Ihania ja rakkaita kaikki.