maanantai, 31. toukokuuta 2010

Oi ihana toukokuu, osa 2

Tästä muutama otos Haavemajani puutarhasta... uudella kameralla kuvaaminen on jännää, joskin haastavaa, mahdollisuuksia ja säätöjä on niin monia. Pitäiä ihan ajan kanssa opetella, testailla, onnistua ja epäonnistua... mutta mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa. :)


 

Tässä näkyy uudistettu pihalampeni, yksi tämän kesän projekteista... kaipaahan se vielä somistusta enkä tiedä, mitä laittaisin reunoille, ruohikon haluan pitää kauempana... täytyy miettiä...


Tässä pieni keittiöpuutarha... papupenkki on vielä istuttamatta... muutamat yrtit, ruohosipuli, lipstikka ja sipulit ovat kyllä kasvaneet jo mukavasti.
 

Tyttö tykkää napsia sipulit suoraan penkistä :) Onpahan luomua ja terveellistä!


Lipstikka on noussut jo puolimetriseksi... minusta se on kaunis ja koristeellinen ja erinomainen mausteyrtti... minulla on tapana kuivata sitä ja käyttää erityisesti keittoruoissa. Ja täyteen pituuteen kasvettuaan se on myös todella näyttävä!
Vanha omenapuu, kaatumaisillaan oleva ja jo juuresta aivan laho, jaksaa vielä kukkia runsaasti ja tekee hyvää satoa. Lapset tykkää kiipeillä puussa, mutta kukinnan ajaksi se on rauhoitettu. Tänä keväänä se sai kaverikseen kaksi uutta talviomenapuuta, Talvikanelin ja Antonovkan. Edelliskesänä istutimme punakanelin. Lisäksi pihalla on luumu- ja kirsikkapuu, jotka ovat melko nuoria. Kirsikka kukkii jo komeasti...

 

Tässä viime kesänä istutettu luumupuu. Laitoin syksyllä sen juureen kasvamaan helmihyasintin sipuleita...


Ihana, monta kertaa kuvattu Huvimajana, edelleen keskeneräinen, mutta kun hommaa on niin paljon. Ja ihana tämä on näinkin :)

 


Mummini istuttamia kieloja koivun juurella... aarteita ja suojeluskohteita nämäkin...






 

Haavemajan piha on nyt jotenkin suojaton, kun leikkasimme pensasaidan alas... saa nähdä lähteekö se siitä kasvamaan... melkein toivon että ei, olen kyllästynyt piikkeihin ja norjanangervo olisi kyllä aika ihana...


Suloisia lemmikkejä löytyy monesta paikkaa Haavemajan pihaa.. näitä koitamme varjella ruohonleikkurin terältä ja antaa niiden vallata oma tilansa kukkamaistakin... ovat ne niin herkkiä ja kauniita!

lauantai, 29. toukokuuta 2010

Oi ihana toukokuu, osa 1

En ole ehtinyt päivittämään blogia enkä vierailemaan muidenkaan blogeissa, aikani on mennyt ihanasti toukotöissä...

Tässä muutama kuva rivaripihastamme. Kuvat otettu uudella digijärkkärillämme (Canon EOS 450D), jolla opettelen kuvaamaan.



Tällainen kaveri mulle olis tulossa aina naapurin puolelta... koiraa harmittaa aina kovasti, kun ei mahdu aidan ali... kun istuskelen tuolissa, se nuoleskelee aina kättäni :) Kiva kaveri :)

Myös tämmönen kaveri tuli naapurin puolelta katsomaan meidän kaneja, tämä on noin viidesosan kokoinen tuosta toisesta, joten hyvin mahtui aidan ali :D


Söpö ja kiltti koira, vaikkei esitellytkään itseään :)


Sadesäällä on koitettu keksiä jotain kivaa sisällä, tehty mm. koruja:


Rivaripihassa ei paljon tarvitse enää pihatöitä tehdä, se on niin pieni ja täyteen istutettu. Haavemajassa meillä on montakin projektia taas kesken, niistä kuvia sitten seuraavassa bloggauksessa.Siihen saakka, nauttikaa vihreydestä ja vehreydestä, kukkien väripaljoudesta ja tuomien ja syreenien tuoksusta!

maanantai, 10. toukokuuta 2010

Yhdeksän vuotta sitten...


Yhdeksän vuotta sitten meille syntyi tämmöinen pikku tuhisija...


Ja tässä hän nyt aukoo lahjojaan synttäriaamuna, minun pieni pörröpäinen peikkoprinsessani...



Kortiksi löytyi sopivasti kaiman kuva Muumilaaksosta...



Juhlat alkakoon!



Herkuteltiin...



 Puhallettiin kynttilät (kaverin avustuksella) ja toivottiin salaisia toivomuksia...

Jännitettiin Pinjatan poksahtamista...

Ja lopuksi leikittiin ulkona kirkkistä ja muuta kivaa...






Sinä olet tuikkiva tähteni,
jonka rinnalleni ripustan.

Kädet kaulaani kiertyvät,
muun hetkeksi unohdan.

Olet siinä nyt, saisinpa ainiaan
tähän hetkeen vajota

haluan hukkua rakkauteen,
en maailmaan hajota.

Kunpa voisin kanssasi kaiket päivät kulkea,
lähelläsi olla, sylini turvaan sulkea.

Ethän ymmärrä rakkaani pieni,
miksi aina en voi olla tässä.

Myös minun sydämeni murtuu,
kun oon luotas lähtemässä.

Vain lyhyen hetken verran
voimme juosta karkuun aikaa.

Se hetki on meidän kahden,
se on täynnä rakkauden taikaa.

Tämän runon kirjoitin lapsilleni, kun äitiyslomani päättyi ja piti lähteä töihin... Nyt tuo tähtöseni on jo iso tyttö ja on jo itse irrottautumassa, laajentamassa reviiriä, tutkimassa polkuja kotiovelta seikkailuihin, yhdessä ystävien kanssa. Silti onneksi tuo pieni tyttönen kaipaa vielä syliä ja rakkautta ja saan sitä antaa... Lapset ovat vain lainaa ja jokainen päivä tuntuu suurenmoiselta lahjalta, kun he ovat vielä tässä minun lähelläni.

Hyvää syntymäpäivää Alisa Aurora!