Terveisiä remontin keskeltä!

Syysloma on mennyt paitsi lasten kanssa touhutessa myös remonttihommissa. Olemme repineet olkkarin tapetteja ja valinneet uuden tapetin. Välillä on käyty uimahallin peuhu-uinneissa, saatu kavereita yökylään, vietetty isoukin kanssa aikaa ja sitten on taas rempattu. Keittiössä on maalaus menossa, samoin yläkerra wc:ssä ja eteisessä. Kuvia ei nyt olla otettu tämän hulinan keskeltä, mutta tässä kuva tapetista, jota laitamme olohuoneen yhdelle seinälle. Onneksi juuri tänään asuntomme edestä kaadettiin monta isoa puuta, joten ennen melko pimeä olohuone on nyt paljon valoisampi, tuo mustapohjainen tapettikaan ei varmaan ole liian valoa imevä. Tai ainakin toivon niin. Malli on ruotsalaisen Boråsin uudesta Falsterbo-kokoelmasta. Minusta tämä on ihana, samaan aikaan vanhanaikainen ja moderni.

Ja tämän yläkertarempan tarkoituksenahan on siis pääasiassa edistää asunnon myyntiä, mutta valitsin kyllä tämän tapetin ihan siitä, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, olkoonkin, että ostajaehdokkaat eivät ymmärtäisikään "hyvän päälle", onhan se varmasti monen makuun liian synkkä. Mutta tätä tulee vain pienelle pätkälle...

Uusi muumimuki Hiihtokilpailu

Tämmöinen uutuus tarttui mukaan kaupasta :) Nimeltänsä Hiihtokilpailu. Nyt vaan täytyis keksiä lisätilaa mukeille, joita on nyt 26 kappaletta ja tämä ei enää mahdu entisten hyllyyn :D

Rakkaalta siskoltani kysyttäessä, tarvitaanko meidän huusholliin enää yhtään mukia, vastaus on viimeset 10 vuotta ollut, että ei enää yhden yhtä mukia. Mutta muumimukeja en voi vastustaa... :) Ja tää menee keräilyharrastuksen piikkiin.

Lasten talvitakit

 Postissa tuli eilen lapsille tilaamani takit. Erityisesti tykästyin tuohon pojalle tilaamaani mustaan Ticket to heaven-takkiin. Olin kuullut ko. merkistä hyvää ja ensituntuma kyllä vahvisti tätä, olen oikein tyytyväinen. Kaiken lisäksi onnistuin saamaan tämän puoleen hintaan Ellokselta :)

Tytölle halusin valkoisen (koulutakiksi). Sen kaveriksi on ruskeat mokkasaappaat.

Nyt joutaa ensilumet sataa!

Pörröiset perheenjäsenet

Esitelläänpäs nyt virallisesti meidän karvaiset perheenjäsenet:

Tässä ensimmäisenä Retu, portugalinvesikoira, joka tuli meille vuonna 2000 5 kk ikäisenä pentuna. Tässä kuvassa Retu on juuri nautiskellut keväthangilla juoksemisesta ja turkki on ihanan märkä (ja varmasti koiranhajuinen). Retu on maailman paras koira. Se on ollut koko kohta 12 vuotta pitkän elämänsä terve kuin pukki. Se on sylikoira ja rakastaa rapsuttelua ja haluaa tunkea aina halittavaksi, mutta osaa olla kiltisti ja hiljaa yksikseenkin kotona. Metsässä ja pelloilla kävellessämme sen voi pitää vapaana eikä se lähde karkuun, se ei ole koskaan murissut tai ärissyt kellekään tai millekään ja se tykkää lapsista kovasti eikä välitä, jos joku vahingossa tallaa hännän päälle tai rouhii turkkia. Se vain siirtyy syrjemmälle, mutta koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että se tekisi mitään toisille koirille tai ihmisille, yleensä Retu-parka on se, joka ottaa turpiin muilta, jos sattuu vastaan joku äksympi otus. Aina täynnä virtaa, vielä näin vanhanakin loikkii uskomattomia hyppyjä, ei paljoa nivelet vaivaa! Aina kun joku tulee kotiin, Retu esittää tervetuliaissamban - vetkuttaa koko ruumistaan kävellessään ja "urisee" sukka tms suussa. Aivan täydellinen koira!! Haaveissa on ottaa toinen tällainen, kun vain voisi olla varma, että saa yhtä hyvälaatuisen luonteeltaan... Retu on aarre koirien joukossa <3

Tässä sitten Alisan kaksivuotias kanityttö Petunia alias "Petu" alias "paksumama". Petunian nimi oli kyllä ensin Töpö, mutta syötyään toistuvasti parvekkeelta minun petuniani ja muut kesäkukkani, nimi jotenkin automaattisesti muuttui... :D Petunialla on hyvä ruokahalu ja painoakin tällä hetkellä yli 4 kiloa... Petu on risteytyskani alkujaan Kuopion Vehmasmäen kotieläinpuiston kannasta ja tällä hetkellä oikein komea ja kiiltäväturkkinen, mutta ehkä tuota painoa pitäs pikkusen hinata alas. Kesänhän nämä olivat ulkotarhassa syöden pääosin kuivaa heinää ja tuoretta ruokaa, kuten voikukkaa, lehtiä, puunoksia yms. Syksyllä kun otin sisään, aloin antamaan kaikille Genesis-täysrehua ja hyvin maistui Petulle.. :D Petu on luonteeltaan hieman särmikäs, mutta antaa kyllä hyvin käsitellä. Ei tykkää erityisemmin muista kaneista, joten asustaa yksin, vaikka tyttöseuraa oliskin tarjolla. Poikaseura varmaan kelpais, mutta sitä ei tarjoilla... Petu teki yhdet poikaset ja näillä näkymin ei ole tarkoitus tehdä enempää.

Tässä taas on Eliaksen parivuotias Mikki-kani. Mikki on myös Vehmasmäestä. Hänen erikoispiirteensä on tuo valkoinen tassunpää yhdessä tassussa :) Mikki on ihan lutunen kani.... tosi rauhallinen ja helppo käsitellä, ei sätki eikä ärise. Mikki on semmonen "peace&love"-kani :) Tällä hetkellä Mikki asustelee samassa häkissä meidän uusimman tulokkaan, Ruusa-marsun kanssa. Marsujen ja kanien yhteiselosta on monta mielipidettä, mutta meillä jo aiemmin tätä kokeiltiin meidän jo edesmenneillä kaneilla ja marsuilla eikä koskaan ollut mitään ongelmaa. Ruusaa en kuitenkaan laittaisi meidän tyttökanien kanssa asumaan, koska ne ovat luonteeltaan äksympiä. Nuorempi kaniherra taas on hieman turhan viriili...:D Mutta Mikin ja Ruusan yhteiselo sujuu hienosti ja molemmat tuntuvat nauttivan seurasta, Ruusakin on lopettanut mökissään jökättämisen saatuaan Mikin kaveriksi. Mikki on tällainen sutjakka kaveri ja asui pisimpään ulkona, toukokuun alusta syyskuun loppuun. Nyt sisään muutettuaan Mikillä alkoi heti karvanvaihto, jonka huomaa Ruusan kuvista, Mikki oli mallina just ennen Ruusaa...

Tässä sitten 30.6.2010 syntynyt marsu Ruusa. Ruusa on myös risteytysmarsu. Sen turkki on karkeakarvainen ja pitkä, pyörteitä ei ole. Turkki on tuollainen loivasti kihara. Ihme kyllä ei takkuunnu erityisen helposti, eli harjaus kerran viikossa riittää. Ruusa vaatii huomionsa ja herkkunsa kovaan ääneen "kuikuttamalla", liikkuessaan se juttelee "putputtamalla" ja sillä on muitakin tiettyjä ääniä tiettyihin tilanteisiin, joten se tosiaan kommunikoi "ymmärrettävästi". Ruusa onkin meidän isin suosikki :)

Tässä sitten pojan toinen karvaansa vaihtava otus, reilun vuoden ikäinen poikakani Tsnuupi alias "pikku-Mikki" alias "Minimikki" alias "mini-mini-kikkirii" :) Eka ja vika nimi on pojan itsekeksimiä... Mini on Mikin ja Petunian poikanen, syntynyt 7.5.2009. Mini on ihan yhtä ihana luonne kun isänsä, kooltaan pienempi ja hieman sirompi, painoa ehkä hieman vajaa 2 kiloa. Mini on täysin musta.

Viimeisenä sitten meidän hankalin tapaus, eli Leinikki alias Ninni... Ninni on myös Petunian ja Mikin poikanen, tyttökani. Ninnillä on viallinen purenta, joten hampaat eivät kulu normaalisti ja joudumme niitä lyhentämään 1-2 viikon välein mieheni kanssa. Vaikka se ei koske kaniin, kanista on tullut arka, koska se ei tykkää siitä että se laitetaan selälleen hampaanleikkuun ajaksi. Joskin aina leikkuun jälkeen se on tyytyväinen ja käy heti innolla syömään herkkuja. Ninni ei myöskään saa hampaillaan puhdistettua turkkiaan, joten joudun sitä nyppimään melkein joka päivä etenkin karvanlähtöaikaan eikä se pidä siitäkään... Siksi Ninni ei viihdy sylissäkään, vaikka vapaana ollessaan tulee kyllä lähelle ja antaa silitellä. Ninniä on hankala ottaa häkistä ja ruokaa annettaessakin se meinaa hyökätä käteen kiinni, se puolustaa tosi vahvasti reviiriään. Toistaiseksi on pärjätty ihan hyvin Ninnin kanssa, toivottavasti myös jatkossa. Muuten Ninni on pieni, siro ja vilkas kani, joka tutkii mielellään kaikki huoneet ja spurttailee matolla vauhdikkaasti.

Semmoisia olivat siis meidän pörröiset perheenjäsenet =) Ihania ja rakkaita kaikki.

Suuri Kisapäivä =)

Esikko on nyt syksyn ratsastanut valmennusryhmässä paikallisessa ratsastuskeskuksessa. Sunnuntaina hänellä oli ekat kouluratsastuskisat :) Kisat olivat Pollux-taitoluokka, jossa ratsastajat saivat valita kolmesta tasosta ratansa, mutta kaikki arvosteltiin yhtenä luokkana. Esikko ratsasti vaikean tason ja sai 20/25 tähteä :) Sijoitus oli oikein hyvä ekoista kisoista  :)




Esikko ja Fanta valmistautumassa... hieman taitaa jänskättää =)



Laukannosto

Hienosti sujui ekat kisat ja äiti on niin ylpeä <3